Introduction To Housing Leasing in Shanghai

apartments for rent shanghai

Shanghai’s modern real estate market is only around 14 years old so still in its infancy when comparing apartments for rent Shanghai to the fully developed countries, there exists little organizational structure and it belies the view of an innovative skyscraper littered city. With the Government of the Peoples Republic of China’s regulations changes in the late 90’s Chinese residents were now given the prestige to choose and buy or rent out their very own domestic or commercial properties and apartments. However there are no multi-listings yet but the technical infrastructure stays basic. Under developed legal system has yet to place all the safety nets when things break down.

Whilst Shanghai is a massive town some parts of it still in the urbanization stage so the “jungle” still covers some regions of the huge settlement of rental apartment areas. Most house owners purchase their houses from the agents near the apartment building or villa compound they have chosen and tend to make use of the same agent to lease it out. If an owner of an older building wishes to lease out their house then they can usually put it on the books of the neighbourhood agent. The larger groups with offices around town are networked together but the smaller ones work independently. Whilst there exists some co-operation among agencies it is minimal because most are unwilling to share commission rates.

Landlords’ flexibility on deals depends first on their individual demand for return on investment (ROI). Most of the personally owned higher end deluxe properties are acquired outright as a result house owners can wait until there is a deal best matching their demands.

Meanwhile, houseowners that have either borrowed to get the property or have to pay pricey loan rates are desperately looking for some return on investment, no matter how modest it is.

Varkaan kasvot lokakuussa

Tänään teen jotain sellaista, mitä minulla vain har­voin on tapana tehdä; seison kylpyhuoneessa ja kat­selen kasvojani peilistä, varkaan kasvoja teon tapah­tumapaikalla. Ne näyttävät jopa lokakuussakin luon­nottoman kalpeilta, kun niitä kehystää nykyaikainen tumma kylpyhuoneen sisustus (muovipalisanderia); ilme vaikuttaa pingottuneelta aivan kuin varas olisi säntäämäisillään karkuun (tai sitten purskahtamaisillaan raikuvaan nauruun), silmät ovat selällään (ovat­ko pupillit laajentuneet tavallista enemmän?) ja suu kapea ja kiinni puristunut. Sydämen lyönnit näkyvät kaulan sivulla. Hiusrajassa on hikipisaroita — vai ku­vittelenko minä vain? Minun on myönnettävä, että itse olen vain harvoin tuntenut olevani niin hyvässä kunnossa; olin miltei unohtanut, miten jännittävää varastaminen on!

Sitten onkin aika ryhtyä töihin. Olen tullut tyypil­liseen poikamiesasuntoon, missä kaikki ilmaisee mas­kuliinista keimailua: tyttöjen kuvia ja poptaidetta edustavia koriste-esineitä. Leveä (ja sijaamaton) vuo­de, jossa kauniit ruskeat ja beigeväriset vuodevaatteet. Paljon vaatteita, vaaleita pukuja, kuviollisia paitoja, farmareita ja khakihousuja. Painokuvioituja teepaito­ja. Räikeanvärisiä minialushousuja. Vaatekaapin pe­rällä voimailujouset ja punttipari. Formula ykkösen tarkka pienoismalli kirjoituspöydällä, joka ei sisällä mitään muuta kuin kirjepaperia ja kuoria, joissa on (autojen maahantuontiliikkeen nimi, tutkinto- ja kurssitodistuksia ja ilmavoimien upseerikoulun päästötodistuksen. Laatikko on puolillaan ravintoloiden ruokalistoja, Saksan ja Sveitsin suurten hotellien tuli­tikkurasioita ja postikorteja, joihin on pikaisesti kir­joitettu terveisiä englanniksi tai saksaksi. Muutamia pornolehtiä. Viehättävä matkakirjoituskone on aivan käyttämättömän näköinen. Käyttämättömältä vaikut­taa keittiökin vesikattilaa, pikakahvipurkkia ja pese­mätöntä juomalasia lukuun ottamatta. Tuhkakuppeja ei ole tyhjennetty. Olohuoneen yhtä seinää hallitsee hyllykkö, jossa on stereolaitteet ja baarikaappi. Isot nojatuolit ovat teräsputkea ja nahkaa. Valkoinen ja pitkänukkainen matto on täynnä viinitahroja, tupakantuhkaa ja ruokatahroja. Käytävässä olevaan mie- henkorkuiseen peiliin ovat lukuisat niin mies- kuin naispuolisetkin vieraat saaneet merkitä nimikirjoi­tuksensa huulipunapuikolla.

Paikka on kuin tyypilli­nen miehinen idylli, joka on kritiikkittömästi suo­raan lehdestä leikattu: täällä asuu Tarzan, apinain ku­ningas! Eivätkä tätä vaikutelmaa vastaan millään ta­voin sodi ne valokuvat, jotka esittävät häntä itseään ja joita hän on ripustanut joka paikkaan. Niissä hän on upseerikoulun asepuvussa, ystävien seurassa ravintolapöydän ääressä, kosteassa seurueessa laivan hytissä ja autossa aurinkolasit silmillään. Ja niin edelleen. Mutta minä löydän hänen taskuistaan yli kaksisataa kruunua sekä pari kallista sytytintä, pääsykortin kalliiseen diskoteekkiklubiin (en pysty pidättäytymään!), parin painavia kalvosinnappeja (kultaa!), jotka riippuvat pesemättömässä paidassa. Matkakirjoituskone (takuutodistus ja kuitti löytyvät kirjoituspöy­dän laatikosta) on suoranainen lahja, ja asukkaan lu­kemattomien kenkäparien — jotka on viskelty sikin sokin vaatekaapin lattialle ja eteisen hyllyn alle — joukosta löydän muutamia joista pidän, ja yhden pa­rin tungen herrain vaatetusliikkeen muovipussiin. Kylpyhuoneesta otan pullon kallista kölninvettä, pehmeässä ja kauniissa nahkakotelossa olevan parranajokoneen ja mielijohteesta otan vielä värikkäästi kuvioidun silkkiliinankin. Lopuksi otan vielä avaa­mattoman konjakkipullon hyvinvarustetusta baarikaapista (minä, joka tuskin koskaan maistan pisaraa­kaan!).